Sanomme usein, että graniitti "ei koskaan haalistu". Mutta pitkällä tähtäimellä myös graniitti kivi haalistuu, se on vain hetki. Tuulen ja auringon vaikutukset vaikuttavat myös erityisten rakennusten, aukioiden jne. Ulkonäköön. Esimerkiksi punainen graniitti haalistuu kymmenen päivän ja puolen kuukauden altistumisen jälkeen auringolle.
Okkerigraniitin mineraaliesiintymät koostuvat pääasiassa maasälpästä, kvartsista, kiillestä, pyrokseenista ja amfibolista. Tärkeimmissä silikaatti mineraalirakenteissa jokaista pii-ionia ympäröi neljä happea-ionia, jotka muodostavat piioppi-tetraedronin. Tällä perusrakenneyksiköllä on asianmukaiset ja vakaat ominaisuudet, vahva happojen ja alkalien kestävyys, vaikeasti liukeneva, säänkestävyys ja hyvä värivastuvuus.
Graniitin väri vaihtelee myös kivityypin mukaan. Yleisesti ottaen tummempi ja vaaleammanvärinen graniitti on helppo haalistua, koska tummanvärisen (kuten musta, tummanvihreä) graniitin mineraalikoostumus on pääosin pyrokseeni, amfiboli, emäksinen plagioklaasi, magnetiitti jne. Vaaleanvärisiä graniitteja ovat pääasiassa hapan plagioklaasi, potaska maasälpä, biotiitti ja kvartsi. Mineraaliesiintymät muodostuvat yleensä maan alle, osa muodostetaan ensin, ja osa myöhemmin.
Ensimmäinen koostuu usein raskaista elementeistä, joissa ei ole atomipainoa, syvempi sijainti, vähemmän happea ja korkeampi paine; jälkimmäinen on päinvastainen. Siksi eri mineraaliesiintymillä on yleensä eri muodostumisajat, joita seuraa karkeasti: tummat mineraaliesiintymät: oliviini-pyrokseeni, amfiboli, biotiitti; vaaleat mineraaliesiintymät: emäksinen plagioklaasihappo-plagioklaasi-potas maasälpä-kvartsi. Sen jälkeen kun ensimmäiset muodostuneet mineraaliesiintymät ovat alttiina pinnalle, ympäristön suurten muutosten vuoksi toissijaisia muutoksia tapahtuu, kun taas myöhäiset muutokset ovat vähemmän muuttuneet, ja vakain on kvartsi.
Toinen ehto on, että sekundaariset mineraaliesiintymät ovat haalistumassa enemmän kuin primaariset mineraaliesiintymät. Esimerkiksi vihreät ja ruohovihreät koristelevyt, joiden pääkomponentti on kloriitti ja kloriitti, ovat haalistuneet 5–10 vuoden kokemuksen jälkeen, mutta verrattuna marmoriin. Tämä muutos on edelleen erittäin heikko. Värin muutos (haalistuminen) liittyy myös ympäristöön. Jos teollisuusalueen ilmanhappo- ja alkalipitoisuus on korkea, haalistuminen on helppo muuttaa. Ylläpidon taso on myös tärkeä.
Marmori koostuu pääasiassa kalsiitista, dolomiitista ja muista mineraaliesiintymistä. Kalsiitin molekyylikaava on CaCO3 ja dolomiitin on CaMg [CO3] 2. Molemmissa on karbonaatti [CO3] ioneja, jotka ovat elävämpiä ja ovat helposti vuorovaikutuksessa ilmassa olevan rikkidioksidin vaikutuksen kanssa. Particulate. Kalsiitti on helppo reagoida veden kanssa. Kalsiumbikarbonaatista (Ca [HCO3] 2), joka on liuennut veteen, tulee kalsiumkarbonaattia veden menetyksen jälkeen. Näiden muutosten jälkeen marmorikiillotetun levyn alkuperäistä kidekiillotettua pintaa ei enää ole. Siksi ei ole sopivaa käyttää marmoria ulkoseinien viimeistelyyn, erityisesti ulkokäyttöön tarkoitettuihin materiaaleihin. Ulkoseinän marmorina väri muuttuu yleensä 2–3 vuoden kuluttua.

